“Gouldeneiiiiii, ai faund his viiknes, gouldeneiiiiii, heell duu vot ai pliiis…” jollotteli telkkämuori. Telkkämuorina se kotosuomessa tunnettiin, mutta talvehtimissijoillaan Puolassa piruuttaan nimittivät sitä Lady Goldeneyeksi. Ei sen saundi eikä soinnin puhtaus ollut ihan Tina Teen veroinen mutta turha sitä on siitä soimata, äänellään se sotkakin laulaa.
Talvi oli jo taittunut maaliskuuksi ja muutto Suomeen kesänviettoon oli jo ihan lähellä, siksi muoria laulatti. Ikää sillä jo oli ties kuinka paljon, mutta kuin vanhasta muistista se vielä pysyi elossa ja muutti parven mukana syksyin keväin. Pesimään se ei enää vaivautunut, mutta pyöripä nuorempien kiusana muistelojaan kertoilemassa ja viisauttaan jakamassa.
Toviksi muori vajosi muistoihinsa pohtimaan menneitä ja nykyisiä aikoja. Nykyään asiat olivat hyvällä mallilla, rannoilla oli pöntöistä oikein runsaudenpulaa ja metsästäjätkin alkoivat jo olla niin ukkoutuneita, etteivät juuri hanhea pienempään saaliiseen osuneet. Toista se oli ennen, silloin uuttuja oli harvassa ja niistäkin nälkäiset ihmiset keräsivät munat ruokapöytäänsä. Tai silloin kun telkkämuori muni ensimmäiset munansa Ilmattaren polvelle. Perin huono oli pesäpaikka kun kaikki munat särkyivät, mutta minkäs teit kun ei pönttöjäkään ollut tarjolla. Ja syntyihän siitä nyt kuitenkin maailma, jos ei telkkäpoikuetta syntynytkään.
Telkkämuori hymähti ja sulki silmänsä. Nyt oli päivätorkkujen aika.
Deme 
Demetrius 
Vanhasta muistista pysyi elossa.
Tuossa kohtaa repesin. Niin totta meille muoreille 😉
Viisas muori ikinuori.
Myytit ovat mielenkiintoisia!
Mitä, et kai tarkoita että telkkämuorin muistikuva olisi pelkkää tarua?
Blogissani on tänään linkki blogiisi.
SUsuPetalin tavoin minullekin tuo telkkämuori muistoineen tuotti suurta hupia 🙂
Olen oikein otettu Lause-Finlandista =)
Jopas sattui. Ihan samoissa ajatuksissa telkkämuorin kanssa Suomeen muuttoa taas odottelen.
Kannattaa odotella vielä vähän, juuri nyt niin kylmää että päälaen sulat nousevat pystyyn =:o
Muistoihinsa on välillä niin mukavaa upota ja vanhaksi kun elää, niin niitä on kertynyt.
Telkkämuorilla on mitä muistella. Ei mikään huttu lintu.
Jollain salaperäisellä logiikallaan WP päättelee juuri sinun kommenttisi roskaksi ja piilottaa ne roskakorin syvimpään nurkkaan. Onneksi löysin ne sieltä koska olen ihan eri mieltä =)
Mikäs siinä, kun ikää on, niin muistojakin on kertynyt. Eikä joka lintu ole ollutkaan mukana maailman synnyssä.
Eipä niin, kuulemma vain tuo yksi lintu.
Maailma on munattu jo monella tavalla, olisi varmaan hyvä pyöräyttää se kokonaan uusiksi.
Sitä monet odottelevat, toiset yrittävät vielä paikkailla nykyistä.
Affenanmaalla maalataan vain musta pläntti uutun kylkeen aukkoa merkkaaman, Telkkä sitte lentää ja fy fan, alltså!
Deme, muuttama vuosi sitten keskustelimme Helsingin lumiongelmasta ja ehdotin lumen sulatusta. Moninaisin laskelmin todistit ajatukseni mielettömäksi, mutta tänään lehdessä kerrottiin Helsingin rakentamaan juuri sellaista sulatusjärjestelmää. Olimme ehkä molemmat oikeassa, kannattavuus kiikun kaakun.
Olet aivan oikeassa, luin tänään saman Rakennuslehdestä ja muistin heti tuon ehdotuksesi sekä epäilykseni.
Mikä siinä muka olisi, ettei laulu vielä telkkyisi? Vanhanakin?
Mutta, että, vaikka kuinka ei muistaisi heittää hohtimia kaivoon, niin sinne ne putoaa 🙂
Soon suuremmas käres.
Oli ylihyvä pakinaperjantain pakina sinulla!
Telkkyyhän se. Eikä sulkakaan putoa telkkkämuorin tai -faarin harmaasta päästä niin ettei Yksi sitä tiedä.
Mukava tarina. Peikkokin tykkää siitä vanhasta muistista 🙂 Se on hianosti ja omaperäisesti sanottu. Peikko tykkää siitäkin, että Deme hoitaa pakinaperjantaita ja on tehnyt siitä ihan uudennäköisen ja entistä toimivamman. Hyvä sua. 🙂
Kiitos kannustuksesta, Peikkonen.
Kivahan noita muistoja on muistella, itse kunkin 😉 Pakkaset hiukan tuppaavat nipistelemään, kevättä ei kovin ilmassa.
Vähän keväiseltä näyttää kun ikkunan takaa kurkistelee, Tia. Se harhaluulo tosin karisee kun pistää nenänsä ulos. Mutta jatkuupahan runsaskalainen talviverkkokausi pidempään =)
Tykkään pakinasta. Mitä meillä olisikaan, jos eiolisi muistia? No ehkä ei turhia huolia..tiedä tuota.
lisäksi tiedotan että yhteistarinamme Varjojen saari on muuttanut uuteen blogiini kun aikatherinen sivulla oli mörkö:)
Huiskis, kiiris on keikkunut onnensa kukkuloilla, eikä ole huomannutkaan hienoa pakinaasi. Nyt huomasi! Onneksi. Sain nimittäin niin hauskat aamukahvihetket tarinassasi. Minäkin repesin tuon lauseen ”elää kuin vanhasta muistista” myötä. Näin se menee… 😀
Kiitos tästä Deme♥